Tämä blogi tulee häviämään näkyvistä. Ihan siitä syystä, että mies osoittautui pahimman luokan kusipääksi ja idiootiksi. Häämatkalla oltiin huhtikuussa ja kesä meni ihan tavallisesti, niin tavallisesti kuin voi vaan olla. Kuitenkin miekkosen käyttäytymisessä oli jotain pieniä vivahteita, jonka takia aloin heinäkuussa miettimään, onko kaikki ihan hyvin...Oli ylitöitä, hyvin vähän hellyyttä ja muutenkin kummallinen tunnelma välillä. Sitten eräänä heinäkuisena tiistaina se tapahtui: pahin mahdollinen. Ylityö-selitys ei mennyt enää läpi. Oli lähtenyt töihin klo 7 ja tuli kotiin klo 21. Koirat oli laiminlyöty moneksi tunniksi, kun itse olin poissa ollut kotoa keskipäivästä asti. Saavuin kotiin 19.30 eikä miestä näkynyt missään. Ensimmäinen reaktioni oli se pelko, että jotain on sattunut: makaako se sairaalassa letkuissa, ollut auto-onnettomuudessa, kuollut...Tai se toinen pelko: sillä on joku toinen.
Sain miehen kiinni iltapäivän jälkeen vasta ennen klo 20 työpuhelimesta. Valehteli ihan päin naamaa, että on töissä ja on ollut siellä ongelmia. Huusin puhelimeen, että hilaa persiinsä kotiin. Tää ei oo enää hauskaa. Ja sitten kun hän vihdoin TUNNIN päästä saapui, tiesin, että mun oli katsottava sen kännykkä. En yleensä tee mitään sellaista, mutta nyt tein. Ja hyvä, että tein. Siellä oli viestejä naiselta, eikä niistä voinut erehtyä, mistä oli kyse...
Siinä se ilta sitten selviteltiin asiaa, ja JOS mies puhuu totta, niin koko homma on lähtenyt käyntiin meidän häämatkan jälkeen. Haki netistä "sellaista" seuraa, sai sitä, kehitti siitä suhteen ja eli KAKSOISELÄMÄÄ niin, etten mä osannut epäillä mitään! Joten homma päättyi avioeroon. Pakkasin tavarani ja lähdin. Elämältä meni pohja.
Ikinä en olisi uskonut kyseisestä ihmisestä mitään sellaista. Kaikin puolin meidän suhde oli ainakin mun mielestä ihan hyvä. Näköjään ei voi koskaan tietää. Luottamus miehiin meni, ainakin hetkeksi...Itsetunto romahti. Se ei arvostanut mua eikä meidän liittoa pätkääkään...Edes puolivuotishääpäivää ei ehtinyt tulla.
Uskomatonta mutta totta. Miten joku voi edes kohdella tolla tavalla naista, kumppaniaan, rakastaan??
Syynä oli kuulemma "vaihtelunhalu". En edes halua tietää sen enempää. Mutta mulla on periaatteena se, ettei ketään satuteta tahallaan. Että YRITETÄÄN suhteessa kaikkemme, ennen kuin luovutetaan. Tässä tapauksessa päätös oli miehen. Teki niin kuin teki, eikä edes ollut munaa kertoa päin naamaa, miltä tuntuu! Jos olisin tiennyt tän asian jo ENNEN häitä, niin ehkä oltaisiin erottu sulassa sovussa. Mutta että tehdään jotain noin PASKAMAISTA! Se pyöritti kahta naista nelisen kuukautta (ellei kauemmin)... :(
Toivon todella, ettei kenellekään käy ikinä näin. Tässä ei ole mitään inhimillistä.